Rouva D:n päiväkirja

Tämä blogi kuvaa minun ja meidän ihan tavallista elämää. 

Minä vien ja O vikisee, se on meidän tapamme olla. Yleensä yhteiselomme soljuu rauhallisesti ja onnellisesti, molemmat tietävät paikkansa maailmassa. Useimmiten olemme ihan kotioloissa, välillä käymme viettämässä aikaa bileissä, baarissa, mökillä ja aivan arkisilla asioilla. O tietää, miten minä haluan hänen olevan ja jos se välillä vahingossa unohtuukin, minulla on keinoni virkistää muistiaan.

Blogipäivitysten lopussa on kommenttiosio

Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita. Kommentointia voi tehdä rekisteröityneenä Disqusiin, kirjautumalla sosiaalisen median kautta (Facebook, Twitter, Google) tai anonyymina. Viimeiseksi mainittu keino on käytössä, kun ruksii kohdan "Kommentoin mieluummin vieraana".  Tarvitaan vain nimimerkki ja jokin omassa käytössä oleva sähköpostiosoite. Sähköpostiosoite ei näy muille sivustolla käyville.

Rakas päiväkirjani..

Lueskelen aina silloin tällöin erinäisiä tarinoita internetin ihmeellisissä syövereissä. Aihepiirin (bdsm, bondage) tiimoilta etsivä löytää jos jonkinlaista materiaalia. On extremetarinoita, (miesnäkökulmasta kuvailtuja) "dominatrixeja" joka lähtöön , fetissiunelmia ja tositarinoita. Kaikkea löytyy...

Kävimme O:n kanssa vappuna kaupungilla katselemassa juhlahumua. Lähtiessä ihan tavalliset "ajovarusteet" päälle, raudat jalkoihin, kädet kiinni vyötäröketjuun ja niin edelleen. Matkalla pysähdyimme tankkaamaan ja vähän jaloittelemaan. Halusin testata, miten O käyttäytyy suht vapaana, ennen kuin menisimme niin sanoakseni enemmän ihmisten ilmoille....

Mies käveli hitaasti naisen perässä ruokakaupassa. Kädet hupparin etutaskussa. Nainen työnsi kärryjä määrätietoisesti, poimien tarvikkeita ja vertaillen tuotteita. Mies pysähtyi aina kun nainenkin pysähtyi ja lähti liikkeelle yhtä aikaa. Askeleen jäljessä tosin. Koko ostoskierroksen aikana mies ei tehnyt elettäkään auttaakseen naista, eikä nainen...

Vain muutos on pysyvää, niinhän se on. Olen huomannut muutoksen itsessäni, vähitellen. Lyhyesti sanottuna; olen yhä kiinnostuneempi O:n rajoittamisesta kuin rankaisemisesta. En koskaan ole ollut mikään kummoinen sadisti tai alistava nöyryyttäjä. Mutta mitä pidempään olen O:ta hallinnut, sitä enemmän huomaan nauttivani O:n rajoittamisesta ja...