Valtasuhde

Minä ja O elämme yhdessä. Päällepäin kuten kuka tahansa keski-ikäinen pariskunta.

Talon oven takana on kuitenkin meidän yksityinen maailmamme, jossa vallitsee molempien hyväksymät säännöt. Minä olen O:n Omistaja, Valtiatar ja Rouva. O tekee kuten minä sanon eikä O:n mielipidettä kaivata (ellen sitä erikseen jossain asiassa kysy, kuten vaikka haluaako hänkin kahvia samalla kun tuo minulle). 

O on eräänlainen yksityisvanki. Hänen elämänsä on hetkittäin hyvinkin rajoitettua. Mutta toisaalta, olemisensa on hyvin valvottua ja turvallista. Päätösvaltansa on myös rajoitettu rajusti. Hänellä ei ole mitään valtaa sen paremmin suhteessamme, taloudenpidossa tai muussakaan meihin liittyvässä. Minä teen kaikki päätökset yksinvaltaisesti. Ja O tottelee, ehdoitta. 

Olemme sopineet asiasta keskenämme muutamia vuosia sitten ja sen koommin ei ole asiasta tarvinnut neuvotella. Elämä on asettunut uomiinsa, minä vallankahvaan ja O minun jalkojeni juureen. Minä nautin saadessani jakamatonta huomiota ja  pyyteetöntä ihailua. O taasen vaikuttaa varsin onnelliselta rajoitetussa elämässään, minua palvellen. Tilanne on siis molempia tyydyttävä, en riistä O:lta vapautta vasten tahtoaan vaan hän on osaansa itse halunnut