Päivä paikallaan jatkuu

O makasi paikoillaan, koko sen aamupäivän, alasti, häkkilaatikkoonsa kytkettynä. Tavallisina arkipäivinä, kun minulla on töitä, annan O:n yleensä liikkua hyvinkin vapaasti kotonamme. Joskin kahlittuna, muttei paikoilleen. Tänään oli kuitenkin erilainen päivä. Se oli alkanut täysin sopimattomalla huseerauksella O:n puolelta ja siitä johtuen minun päätökselläni siitä, että tänään O:n päivä paikallaan.

Saatuani aamupäivän hommat valmiiksi, menin irrottamaan O:n jotta se laittaisi minulle lounaan. Ja itselleen tietysti myös. Avasin vyöt ja vetohihnat ja poistin käsien ja jalkojen kahleet, mutta jätin kaulapannan ja pään kiinnitykset paikoilleen. O makasi nyt muuten vapaana, mutta pää oli edelleen tiukasti takakenossa ja suu auki ketjugägin ansiosta. Otin kirjahyllyn laatikosta käsi- ja jalkaraudat. "Kädet eteen ja jalat vierekkäin." Napsautin käsiraudat paikoilleen ja nilkkaraudat samoin, naksautin molempien varmuuslukitukset päälle, etteivät ne pääse kiristymään vahingossa liikaa.

Siirsin puisen pikkujakkaran häkkilaatikon päähän ja käytin sitä astinlautana. "Nyt kuuntele tarkkaan," sanoin O:lle istuen sen naaman päälle nostaen hamettani niin että sain asetuttua mukavaan haara-asentoon. "Minä päästän sinut nyt ylös, mutta koska olet käyttäytynyt kurittomasti, et saa olla vapaana tänään ollenkaan. Onko selvä?" MMfffhh. "Mitä? En saa mitään tolkkua muminastasi." Onfffsefffhhvalffaahar. "Että on selvä? Hyvä. Yritä ensi kerralla vähän enemmän, O. Puhut kauhean epäselvästi. " sanoin kyllästyneellä äänellä ja nousin ylös. Eikun itseasiassa.. istahdin takaisin alas miettimään, mitä minun tekisi mieli lounaaksi. O:n kädet alkoivat liikkua ja käsirautojen ketju kilistä. Jalat liikehtivät ilmeisen levottomasti myös.. mikäs sillä nyt? Ainiin. Pitäähän sen antaa hengittää välillä. "Tonnikalasalaattia. Sitä tänään." Nousin huokaisten ylös, sillä mieleeni juolahtanut alushousujen riisuminen ei nyt käynyt. On oltava tiukka ja johdonmukainen, orjan pidossa ja muutenkin.

Oh, well. Oli kyllä jo nälkäkin. Nousin ylös ja irrotin O:n pannan ja hupun häkkilaatikosta. Nappasin riuskalla liikkeellä kiinni hupun renkaasta ja talutin O:n keittiöön. O seurasi parhaansa mukaan, lievässä köyryssä tasapainoaan tavoitellen tosin, koska minä en viitsinyt nostaa omaa, hänen päästään pitelevää kättäni kovin korkealle. Kiinnitin O:n vyötäisistä keittiötasoon siinä vakituisesti roikkuvaan ketjuun ja jätin sen kokkaamaan. Ketju on juuri niin pitkä, että O pääsee jääkaapille ja keittiön kaapeille ja -laatikoille, mutta ei esimerkiksi istumaan pöydän tai keittiösaarekkeen tuoleille. O:n käsirautojen ketju on lyhyehkö, joten kokkailu saattoi olla hiukan hankalaa, mutta kyllä se siitä selvisi. Salaatti oli hyvää.

Lounaan jälkeen vein O:n vessaan. Sillä taisi olla vähän kiirekin jo, en ollut muistanut laittaa sille vaippaa. Reipas poika kun sinnitteli siistinä. En ole mikään erityinen eritefettari eikä minulla ole tavoitetta antaa orjani sotkeentua. Katselin vierestä, kun O pissasi istuallaan (se on pikkuhäkin kanssa järkevintä, ei roisku ympäriinsä). En tosin irrottanut otettani O:n päästä, joten vähän kiemuralla se siinä pöntölläkin joutui olemaan. Pisu ja pesu ja sitten nukkumaan.

Minä otin päivätorkut sohvalla, O omalla patjallaan olohuoneen nurkassa, sohvan  vieressä. Laitoin ketjun O:n hupun päälenkistä nilkkarautojen väliketjuun kiinni parilla pikkulukolla. Ne olivat kätevästi jääneet kahvipöydälle; pari ketjua ja lukkoa. Mitä lie taas touhuttu. ;) Ketju kulki nilkoista selkäpuolelta kohti päätä ja oli sen verran lyhyt, että O joutui koukistamaan jalkojaan aika sykkyrään. Toisen ketjun laitoin etupuolelle, käsiraudoista nilkkoihin. Ja koska ilokseni löysin taskustani vielä hauskat pikku peukaloraudat, napsautin nekin paikoilleen. Käskin O:ta makaamaan hiljaa paikoillaan, ettei häiritsisi torkkujani kilinällään. O nyökytti kiltin näköisenä. Kuola valuen. Pitäisiköhän tuota ketjugägiä vähän löystää, että se saisi levättyä? Njäh. Olihan se saanut jo lounaan ajan lepuuttaa leukojaan. Ja huppukin oli pitänyt sen verran ottaa pois että O näki kokata ja kattaa pöydän.

Kili kili. Kili kili KILI KILI. Mitä nyt?! Heräsin hätkähtäen. O venkoili aikansa kuluksi kahleissaan aiheuttaen normaalia kivaa pikkukilinää huomattavasti rasittavamman ja etenkin iltapäivätorkkujani häiritsevän äänen. Minun torkkujani. O:han on ihan mahdoton tänään! Kävin kiristämässä ketjuja parilla lenkillä ja kiinnitin O:n huppulenkin seinäkiinnikkeeseen. Nakkasin O:n päälle painavan nahkavuodan, joka toimitti meillä viltinroolia. (Kyllä, nahka on aika suosittu juttu tässä taloudessa.) Vaimentaa edes vähän jos se vielä yrittää kilistellä. Vaikka nyt asento alkoi kyllä olla jo niin tiukka, ettei siinä paljon helistellä. Ollaan helisemässä, ehkä. Heh. Menin takaisin sohvalle ja käänsin kylkeä. O ynisi hiljaa itsekseen patjallaan.

Herättyäni minun teki mieli kahvia. Ja orgasmia. Itseasiassa käännetyssä järjestyksessä.

Mutta koska tänään oli O:n paikallanolopäivä, minun piti itse hoitaa asia. Kauhean raskasta! Vein O:n takaisin työhuoneeseen, tällä kertaa penishäkistä vetäen. O tuli aika rivakasti mukana. Häkkilaatikon päälle selälleen, makaamaan siten, että pää roikkui reunan yli. Kiinnitin hupun kaltereihin siten, että pää jäi selvään takakenoon ja suu aukeni kuin itsestään. Ketju kiilteli avonaisessa suussa. Äh, se on nyt pakko ottaa pois. Kiinnitin kuitenkin ensin O:n kaulapannan molemmin puolin (tiukasti) jotta pää todella pysyi paikallaan. Käsiraudat taas kiinni nilkkoihin, mutta tällä kertaa siten että jalat yltivät olla suorina. Häkkilaatikko on sillä tavalla hankalan pituinen, että tässä asennossa (pää "yli laidan") polvitaipeet eivät osukaan häkin reunalle, vaan koivet jäävät sojottamaan suorina, häkin reunan jäädessä aika lailla puoliväliin pohkeita. Kiinnitys pitää siis tehdä lantiolta/vyötäisiltä sekä polven yläpuolelta. Leposidetyyppiset kiinnikkeet ovat tässä aika hyvät. Kädet pysyivät nyt pingotettuna suoriksi, kohti nilkkoja. Jätin O:n odottamaan paikoilleen ja menin itse suihkuun.

Sitten asiaan, ajattelin tyytyväisenä. Ainiin, se ketju suusta vielä. O oli ilmeisen tiukasti paketoituna, jokseenkin hankalaan asentoon. Sen hengitys oli hiukan kiihtynyt. Tukalaa, orjaseni? ajattelin, Niin saa ollakin. Hupussa oli avoimen leuan lisäksi reiät sierainten kohdalla. Ne tulisivat nyt olemaan O:lle tarpeen. Riisuin alushousuni, nostin kotimekkoni helmaa ja asetuin mukavaan asentoon, hajareisin, O:n naamalle. Sain hyvän tuen O:n olkapäistä ja rinnan päältä. Jalkani ja alavatsani sain mainiosti jännitettyä lievän etunojani ansiosta. Tunsin O:n hengityksen alapäässäni ja annoin sen hetken haistella puhtaita, sileitä paikkojani. Sitten asettauduin tiiviimmin ja totesin että henkeä saa sitten reilummin, kun homma on hoidettu. Koita kestää, orjanriekale. "Orgasmi" sanoin, ja suljin silmäni keskittyäkseni tuntemuksiini.

O:n kieli alkoi hellästi, pitkin vedoin lämmitellä jo valmiiksi kostunutta alapäätäni. Niin minulle useimmiten käy, kun kiinnitän ja kahlehdin, rajoitan ja retuutan O:ta. Mitä tiukemmin saan hänet kiinni, sitä kiihottavammalta se minusta tuntuu.

O:n kieli työskenteli määrätietoisesti, se tietää mistä tykkään. Alkulämmittelyn jälkeen se paineli klitoristani rytmikkäästi ja kävi välillä emättimen suulla. Kieli osasi työntyä sinnekin. Yleensä tykkään että O käyttää tässä kohtaa käsiään ja sormiaan sisätöissä, mutta nyt se ei luonnollisestikaan ollut mahdollista. Mutta onneksi nuoleminen sujui O:lta näinkin oikein hyvin. Kieli palasi käsittelemään klitorista yhä uudestaan, painellen, välillä lipaisten sen molemmin puolin. Tahti nopeutui ja minä säädin painetta sopivaksi itselleni painautuen O:n kasvoja ja suuta vasten. O osaa myös imeä ja liikuttaa kieltään samaan aikaan. Ahh.
Ja sitten, vähitellen, se alkoi tulla. Se aalto, minkä lähestymisen aistii ja kun se on tietyn etäisyyden päässä, sen tuloa ei useinkaan voi estää. Siinä kohtaa kannattaa vain antaa mennä. Ja minä annoin.

Vastoin yleistä luuloa, naiset eivät yleensä voihki kuin pornotähdet, lähestyessään aitoa kliimaksiaan. Itseasiassa, päinvastoin. Etenkin minun kaltaiseni, jotka nauttivat breath playsta monin tavoin. Esimerkiksi buustaamalla omaa orgasmia pidättämällä hengitystä. Siinä ei voihkita yes yessiä eikä huudeta kenenkään nimeä, kun keskitytään vain ja ainoastaan oman nautinnon saavuttamiseen mahdollisimman intensiivisellä tyydytyksellä. 

Laukeamisen hetkellä suustani pääsee ilmeisesti monitulkintaisia ääniä, O on joskus kertonut niistä, kun olemme levänneet seksin jälkeen lämpimässä kasassa yhdessä. Minä en ole ihan kartalla mitä tapahtuu, ainakaan niissä tosi hyvissä orgasmeissa. Niitäkin on niin erilaisia. Mutta se on toisen päivän tarina.

Kun laskeuduin huohottaen pois nautintoni kukkuloilta, rekisteröin O:n kehon liikkeet. Lantio kohoili, jalat liikahtelivat ja ponnistelivat turhaan kahleitaan vastaan. Tajusin että minun pitää antaa orjalleni happea, vaikka toisaalta...

Kun nousin O:n kasvoilta ja vilkaisin alaspäin, näin hymynkareen sen suupielissä. 

Samassa tajusin tulleeni ohjailluksi, varsin näppärästi ja hienovaraisesti. Pirskatin ovelus! Se oli nauttinut koko ajan. Se oli tahallaan aiheuttanut sen, että olin tullut antaneeksi tavallista enemmän huomiota sille ja pitänyt sen tavallista tiukemmin kiinni! Siitähän se tykkää. Minua ärsytti ja nauratti samaan aikaan. Fiksu, ihana orjani.