Omistamisesta

28.10.2024

Miten omistaa ihminen? 

Aikojen takana ihmisen omistaminen oli vähän raffimpaa kuin nykyään. Vaikka kutsunkin O:ta orjakseni, en sentään kohtele häntä kuten muinaisten aikojen tyrannit omiaan, tai ai-fantasiakuvastot naisia nykyään. Likaisina, kipua tuottaviin kahleisiin kiinnitettyinä, vailla oikeaa ihmisarvoa. ( No okei, tykkään pitää O.ta alastomana kotona, kuten ai-fantasiaosastolla tuppaa olemaan tapana, myönnetään! :D ) O:n orjuus on enemmän henkistä laatua. Kun minä sanon, O tottelee. Siinä ei ole vaihtoehtoja, ei vapautumisen mahdollisuutta hyvällä käytöksellä. Tämä on joskus tuottanut tilanteita, joissa O on joutunut todella kamppailemaan omien halujensa ja minun määräysvaltani tunnustamisen välillä. O tietää, että jos hän kieltäytyy, on homma siinä. Uusintakierroksia ei tule eikä toisia mahdollisuuksia. Minä olen liian loistava pakkaus tullakseni kohdelluksi epäkunnioittavasti. O ymmärtää erityisen asemansa, eikä edes vilkuile muita naisia, edes netissä. Omistaminen ulottuu myös ajatuksiin, tietyllä tavalla. Olisi loukkaavaa ihailla muita naisia, kun on saanut niin ainutlaatuisen omistajan kuin Minä ja aseman Minun jalkojeni juuressa. Omanani oleminen ei ole itsestäänselvyys, se edellyttää tiettyjä uhrauksia henkilökohtaisella tasolla. Hinta on kova, mutta O on sen valmis maksamaan. Ymmärrän, että monet miehet, joilla ei ole omaa hallitsevaa naista, tuntevat tarvetta fantasioida ja kuvat ja kirjoitelmat ilmeisesti auttavat ja stimuloivat tässä asiassa. O:lle riitän Minä ja hyvä niin. Mitenkään muuten se ei voisi ollakaan, tai O ei olisi omistajuuteni arvoinen. Mutta toisaalta omistetuna oleminen vapauttaa. Ei tarvitse tehdä vaikeita päätöksiä itse, riittää kun on tehnyt sen yhden. Päätöksen totella Omistajaansa.

Kunnioitus on aika ytimessä muutenkin tässä kuviossa. Minä kunnioitan O:ta, en nolaa enkä häpäise häntä. Pidän häntä arvossa ihmisenä ja hänen ajatuksillaan ja tunteillaan on minulle iso merkitys. Vaikka minä määrään, en jätä huomiotta toisen tärkeitä tarpeita ja herkkiä puolia, omia toiveitaan tai halujaan. Se, että ottaa toisen toiveita huomioon, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne automaattisesti toteutetaan. Minä en ole mikään fetissiautomaatti enkä tilausdomme. Saan kuitenkin itselleni iloa ja tyydytystä, kun näen O:n nauttivan. Tämä koskee sekä ihan arkipäivää että seksuaalisuuteen liittyviä asioita. Ne tosin meillä tuppaavat onnellisesti sekoittuvan toisiinsa.

Omistaminen näkyy useimmiten ulospäin, muulle yhteiskunnalle. Virallisissa rekistereissä, yksityistiekyltein tai vihkisormuksin. Minun omistajuuteni näkyy niille, jotka osaavat sen nähdä. Siinä miten O liikkuu lähelläni, mitä hän tekee ja miksi ja kuinka hän kohtelee minua. Ja tietysti myös toisin päin. O kantaa myös ihan näkyviä merkkejä omistettuna olemisestaan, josta ehkä helpoin "bongattava" on hänen rannekahleensa. Aiemmin pidin O:lla metallikahleita, mutta ne ovat nyt ihan muutamasta käytännön syystä poissa käytöstä. Sen sijaan O pitää (itse tekemäänsä) nahkaista rannekahletta, aina. Sen saa ottaa pois vain luvalla tai esimerkiksi suihkussa käydessään. Suihkussahan O käy useimmiten valvotusti, joten minä tietenkin poistan kahleen silloin, korvatakseni sen jollain käytännöllisemmällä (metalli tai kumi) kiinnityksellä.

Omistajuuteni näkyy ulkopuolisille eniten bileissä. Ja niissä annakin sen näkyä, kaikessa loistossaan. Rakastan käydä O:n kanssa kinkybileissä. Vaikka olenkin hallitseva ja vahva luonteeltani, on minullekin ihanaa ja tärkeää tulla nähdyksi. Omana itsenäni, myös muiden ihmisten silmin. O tietysti näkee, ihailee ja kunnioittaa olemustani ihan kotosallakin, mutta "julkisesti" on silti eri asia. Onhan se nyt ihan mahtava fiilis taluttaa häntä halki juhlakansan, kaikkien nähden. Tunnen itseni niissä tilanteissa erityisen suureksi, voimakkaaksi ja kauniiksi. O:n omistajuus nostaa omaa egoani ja hivelee itsetuntoani paremmin kuin harva muu asia tässä maailmassa. "Tämä on Minun. Katsokaa. Katsokaa ja ihailkaa." 

Olen harkinnut myös O:n tatuoimista omistajuuteni merkitsemiseksi.. Hänellä on jo muutama hyvin tehty kuvio ihossaan, mutta sellainen, joka merkkaa hänet pysyvästi juuri Minulle, puuttuu vielä. Olemme keskustelleet tästä O:n kanssa ja hän on suostuvainen, jopa hyvillään ja onnellinen ajatuksesta. Minun täytyy vielä kuitenkin miettiä asia tarkoin ja suunnitella tatuoinnin paikka ja kuvio hyvin huolellisesti. Tietty mielikuva siitä on jo...

Omistaminen tuo ilon lisäksi myös vastuuta. Omaisuudestaan pitää huolehtia. O:n hyvinvointi ja turvallisuus on minulle tärkeää. Tähän liittyykin nyt isommat muutokset elämänpiirissämme. Olen hankkinut O:lle oman… paikan. Pieni asunto, joka on tarkoitus varustaa hänen omaksi pikku sellikseen. Sinne voin jättää hänet turvallisin mielin työpäivän ajaksi tai jos minulla on jotain lyhyitä menoja. (Neiti N.N.:n luokse vien O:ta edelleen, jos on tiedossa joku pidempi työreissu tms.) Turvakamerat ja harkitut kiinnitykset tulevat varmistamaan, että O:lla on kaikki hyvin ja että hän voi viettää aikaa huolellisesti varmistettuna ja rauhallisena sillä aikaa kun minä olen poissa. Ikään kuin henkilökohtainen vankini.

Nautin kyllä tietysti itse eniten siitä, että O on kiinnitettynä läheisyydessäni. Pitkät, rauhalliset vapaapäivät, kun ei ole muuta kuin aikaa paneutua toisen pitelemiseen, ovat ihania.

O, omani, omistettuni.