Naisena bdsm -maailmassa

16.10.2025

Olen tässä viimeaikoina joutunut pohtimaan, vähän liikaakin oman mielenrauhan kannalta, millaista on olla nainen bdsm -maailmassa. Ajatelmani liittyvät nyt lähinnä naisia esittävään kuvastoon netissä.

Yleisesti ottaen olen omasta mielestäni varsin mahtava pakkaus, josta moni haaveilee ja harva saa. Pidän itsestäni, ominaisuuksistani ja ulkomuodostani. Mutta olen joutunut tässä myöntämään, että minäkään en ole täysin immuuni arvostelulle ja ulkopuoliselle paineelle. Ikävä kyllä. Haluaisin olla yhtä kovaa terästä kuin välineet joilla kahlitsen omaani, mutta en ole. Minullakin on heikko kohtani. Akilleen kantapääni on oma ulkomuotoni. Epävarmuus siitä kumpuaa oletettavasti varhaisnuoruudestani, jolloin en liiemmälti saanut arvostusta uhkeasta olomuodostani, päin vastoin. Ne ajat ovat jättäneet syvät arvet, jotka aiheuttavat kipua yhä tänäkin päivänä. Harvoin, onneksi, mutta omalle sielulleni yksikin kerta sitä p*skaa on liikaa.

Tulin sinuiksi oman hallitsevan puoleni kanssa vasta vahvasti keski-ikäisenä. Olen aina pitänyt päätöksenteosta, siitä että tehdään niin kuin minä sanon (eikä niin kuin minä teen :D ), erilaisista kiinnityksistä ja tukaluuksista. Mutta ominaisuuksieni erityispiirteet, kinkyyteni, valkenivat vasta aikuisena. Ja kun tajusin internetin myötä, etten olekaan Maailman Ainoa Kinky ja että ihan oikeat ihmiset oikeasti tekevät ja nauttivat samoista asioista kuin minäkin... Wau. Lyhyen subfrenzy -kauden jälkeen tunnistin tarpeeni hallita ja olla pinon päällimmäinen. Onneksi nykysuhteeni O:n kanssa kesti tämän täyskäännöksen ja nykyään olemme mukavasti asettuneena omimpiin "rooleihimme". Minä vien ja hän vikisee. Suhteeni sisällä voin hyvin, kun olemme vain me kaksi. Ulkopuolinen maailma sitten, se onkin toinen tarina se.

Tieto lisää tuskaa, niin tässäkin tapauksessa. En ollut tiennyt piilossa elävästä bdsm -kulttuurista, "skenestä", monine ihanine ihmisineen ja vivahteineen, se on tuonut minulle paljon iloa ja uusia ihmissuhteita. Mutta myös sellaisia asioita, jota en tiennyt olevan olemassa. Ja mieluummin olisin ollut tietämättäkin.

Ulkomaailmalla tarkoitan tässä yhteydessä lähinnä internetin ihmeellistä maailmaa. Siellä naiselle tuntuu olevan tarjolla tasan kaksi roolia. Joko olet äärimmäisen alistuva tyttönen tai äärimmäisen alistava Dominatrix. Molemmat roolit edellyttävät yleisesti jaetun kuvaston mukaan nuorta ikää, erittäin kapeaa vyötäröä, pallon muotoisia rintoja, virheetöntä ihoa ja sen ihon myötäistä latex-pukua. Keski-ikäiselle on tarjolla saman roolin modattu versio: erittäin kapea vyötärö, pallon muotoiset rinnat, virheetön iho, ihonmyötäinen latex-puku ja harmaat hiukset. Noniin, siitä sitten valitsemaan muottia, johon haluaa sopeutua. Ja tätä kuvastoa viljellään loputtomasti. 

Kun jotain toistetaan riittävän paljon ja kauan, siitä alkaa muodostua todellisuutta. Jopa näinkin upea yksilö kuin minä, tunnen itsevarmuuteni horjahtelevan tämän kuvatulvan alla. Tuollainenko on haluttavaa? Eihän sitä muuten tulisi noin paljon vastaan, siitä tykkäiltäisi noin paljon, niitä jaettaisi noin valtavasti...

Kuvaston ihailijat ja jakelijat sanovat, jos heitä haastaa materiaalin yksipuolisuudesta, että "Muuta ei ole tarjolla, jos haluaa katsoa alitus/bondage/fetissi/kinky/whatnot -materiaalia." No niinpä niin. Ja tämä samainen henkilö itse osallistuu niitten kliseitten ylläpitoon, edelleen viljelyyn ja lisäämiseen internetin syövereissä. Mitä enemmän jostain tykätään sen enemmän sitä tuotetaan. Jos et ole osa ratkaisua, olet osa ongelmaa. On ollut todella ikävä havaita, että jopa itselleni läheiset miehet vaalivat tätä ikinuoruuden kulttia omissa nettivalinnoissaan. Ymmärrän, että joillain miehillä on tarve katsella naisten kuvia itseään tyydyttäessään, mutta jotenkin ajattelisi, että jos ja kun elää suhteellisen tyydyttävässä parisuhteessa, ei tätä tarvetta enää niin olisi. Eräs naimisissa oleva amerikkalainen mies, jonka kanssa keskustelin aiheesta kertoi, että hän saa inspiraatiota omiin bondagehaaveisiinsa katselemalla kuvia ja että naisilla kuvissa on vain ns. lisäarvo, kahleitten ja asetelman ylipäänsä ollessa se Juttu. Kuulemma miesten katseleminen samoissa vermeissä tuntuisi homolta. Sen sijaan nuorten naisten (joilla on erittäin kapea vyötärö, pallon muotoiset rinnat, virheetön iho, ihonmyötäinen latex-puku) lesboseksin katseleminen sitten taas on ihan ok. Ja no että onhan ne aika kuumia misuja, ne latexi-neitokaiset. Ja että hän tietää että vaimonsa pitää tätä kuvastoa loukkaavana, joten hän katselee ja jakaa niitä sitten salaa. Asia kunnossa? Logiikka ei aukene minulle.

Pysähtyvätkö nämä ikinuoruuden ihailijamiehet koskaan miettimään, miltä heidän omista, oikeista naisistaan todella tuntuu? Epäkunnioitetulta? Riittämättömältä? Tai miltä keski-ikäisistä setämiehistä itsestään tuntuisi, jos heidän puolisonsa kuolaisivat vain parikymppisiä nuorukaisia, six-packeineen ja piukkoine pakaroineen? Ja estoitta jakelisivat näitä kuvia netissä? 

Minä pidän oman ikäisteni ihmisten habituksesta. Ja kyllä, pidän miesten kuvien katselusta. Mutta vain silloin kun ne ovat oikeasti tyylikkäitä, hyvännäköisiin nahkavaatteisiin puettuja ja ihan tavallisella vartalolla varustettuna. "Shiny world" ei ole minua varten. Haluan aitoutta, nahan natinaa ja kehon, josta voi ottaa kunnolla kiinni... tai ainakin kuvitella ottavani. En mitään Ken-nukkea.

Voitte arvata, ettei moisia kuvia ole helppo löytää. Olen jälleen kerran vähemmistön vähemmistö. Osittain juuri tästä syystä aloin kuvata omaa O:tani enemmän, jotta saan tuotettua materiaalia, jota itse haluaisin ja haluan katsella. Sillä omani on se kaikkein kaunein katsella... ja niin sen pitäisi olla yleensäkin. 


Hei te kuvia palvovat miehet, muistakaa huomioida myös sitä ihan elävää naistanne siinä vieressä. Ehkä hänkin haluaisi tulla kahlituksi kuten kuvastosi "tytöt" tai pistää sinut pakettiin ja piiskata ihan huolella. Oletko ajatellut sitä vaihtoehtoa? ;) Että ei tarvitsisikaan katsella kuvia, vaan voisi oikeastikin tuntea jotain, ihan oikean, elävän naisen kanssa. Eikö se olisikin aika hienoa? Eikö se riittäisi sinulle?


Tämän blogikirjoituksen kuvituksena minä, Ihan oikea, tavallinen naisihminen, joka nyt vaan sattuu pitämään rajoittamisesta ja hallinnasta. Eikä pukeudu ikinä latexiin, mutta aitoon nahkaan sitäkin mieluummin.