Lomasuunnitelmia

Kesäloma lähenee niin että kohina käy. Suunnitelmia on, mökkiloikoilusta aktiivisempaan reissailuun. Kesä saattaa olla vähän hiljaisempaa aikaa päiväkirjassani, vähän riippuu miten yhteydet pelittävät eri lokaatioissa ja tietysti huvittamisen tasosta.

Ennen lomille kaatumista minulla on kuitenkin vielä yksi reissu, johon en voi ottaa O:ta mukaan. En oikein tykkää jättää O:ta yksin oman onnensa nojaan. Entä jos jotain sattuu? O:n turvallisuus ja hyvinvointi on minulle tärkeää.

Onnekseni minulla on eräs ystävä, joka auttaa minua tällaisissa tilanteissa. Neiti N.N. on vanhempi naisihminen, jolla on ilahduttavan laaja osaaminen kurinpidossa, yleisessä kiinnittämisen taidossa ja turvallisuudesta huolehtimisessa. Neiti N.N. on eläköitynyt vanginvartija. Hän on tehnyt pitkän uran toimien niin koti- kuin ulkomaillakin. Neiti N.N. ja minä olemme tunteneet toisemme jo kauan, ja jos jonkun käsiin voin uskoa O:n, niin hänen. Luotan neiti N.N.:ään täysin. Häneltä löytyy lisäksi omasta takaa tilat, välineet ja aikaa pitää eräänlaista... lomahoitolaa. Vien O:n sinne lähtiessäni, haen tullessani ja reissussa ollessani minulla on vapaa ja suora pääsy valvontakameraan, joka on O:n omassa huoneessa.

Ensi viikolla vien O:n neiti N.N.:lle yhdeksi yöksi, sitten vain pari työpäivää ja vielä yhdet bileet tälle kaudelle. Sitten alkaa odotettu loma. Olen totisesti loman tarpeessa.

Odotan myös bileitä, sillä minä todella rakastan niitä. Kinkybileet ovat niitä harvoja paikkoja, joissa voin O:n kanssa näyttäytyä vapaasti, ilman että tarvitsee peitellä tai yrittää olla jotain muuta kuin mitä olemme. Tulemme nähdyksi. Välisemme suhde näkyy ja saa näkyä. Vaikka olen ylpeä O:sta ja siitä mitä me olemme, emme silti voi tavallisena arkena kulkea ulkona, kaikkien nähden, ihan niin kuin haluaisin. Elämäntapamme ei ole yleisesti niin hyväksytty, että voisin ottaa sitä riskiä. Työ, jota teen, vaatii tiettyä korrektiutta ja imagoa. Se, että edustan alakulttuuria, tiettyä vähemmistöä, ei ole erityisesti eduksi siinä yhteydessä. Valitsen elää eräänlaista kaksoiselämää, toteuttaen itseäni suojassa katseilta. Vaikka erilaisissa suhteissa ei pitäisi nykypäivänä enää olla sen kummempaa stigmaa kuin peruspertin ja -pirkon ydinperheessä.. niin käytäntö on kuitenkin toinen asia. Tämä on taistelu, jota valitsen olla käymättä. Bileissä saan ja saamme olla Minä ja me.

Viikonloppuna pakkaamme O:lle ja minulle matkatavarat, jotta olemme valmiina heti alkuviikosta lähtöön. Vaikka O osaakin ajaa autoa (ja hyvin ajaakin), neiti N.N.:n luokse en voi häntä lähettää yksin. Minun täytyy ehtiä viedä hänet ennen omaa lähtöäni, ihan siitä(kin) yksinkertaisesta syystä, että O ei tiedä, missä neiti N.N.:n kiinteistö sijaitsee. Hän on ollut siellä "lomahoidossa" ennenkin, mutta neiti N.N. on hyvin tarkka siitä, ketkä tuntevat lokaation. Peitän O:n silmät heti, kun olemme kaupungin ulkopuolella, eikä ole niin paljon uteliaita katseita. Lippis päähän ja vastaantulijat eivät erota ihonväristä silmäsuojaa varjoista. Yleensä pysähdymme samalle tutulle levähdyspaikalle, jossa laitan O:lle peruskahleet valmiiksi. Kaulaan kevyen metallipannan, jossa on kiinnityslenkki edessä. Käsiin käsiraudat, nilkkoihin jalkaraudat ja vyötärölle ketju. Kaikki osat kiinnitetään omilla lukoillaan. Käsiraudat kiinni vyötäröketjuun ja jalkaraudat pidemmällä ketjulla myös vyötärölle kiinni. Vyötäröltä varmistusketju kaulapantaan. Tästä hetkestä eteenpäin O:n liikkeet ja oleminen on tarkasti rajoitettua ja valvottua, kunnes palaamme samaan pisteeseen kotimatkallamme.

Muistan hyvin sen, että ensimmäinen kerta neiti N.N.:n luona otti vähän O:n voimille. O ei aivan heti osannut sopeutua kotioloja huomattavasti tiukempaan valvontaan ja rajoitusten ehdottomuuteen. Mutta osaavalla ja kärsivällisellä opastuksella O oppi olemaan ja tuntee olonsa nykyään ilmeisen turvalliseksi hoidossa ollessaan. Ikävöi tietysti minua, se on ymmärrettävää. Mutta esimerkiksi sen perusteella, mitä olen havainnut valvontakameran kautta, O nukkuu tosi rauhallisesti tiukoissa kiinnityksissään. (Kerron tuosta ensimmäisestä kerrasta joskus, kun on sopiva hetki.) On onnellista, että on ystävä, jonka huomaan voi huoletta jättää arvokkaimman omaisuutensa.

Millaisia lomasuunnitelmia teillä on, lukijani siellä ruudun takana?